Mäyräkoira on lyhytjalkainen ja pitkäselkäinen koirarotu, jota käytetään luolakoirana sekä ajo- ja seurakoirana. Alun perin rotu on jalostettu mäyräjahtiin. Mäyräkoirat muodostavat oman FCI-roturyhmän nro 4.

Ulkonäkö

Mäyräkoirilla on lyhyet jalat ja pitkä ruumis. Mäyräkoiria on yhdeksän eri rotua: kolme karvanlaatua, joista kustakin kolme kokoa. Karvanlaatuja ovat karkeakarvainen, lyhytkarvainen ja pitkäkarvainen. Kokoja ovat normaali (rinnanympärys yli 35 cm), kääpiö (30-35 cm) ja kaniini (alle 30 cm). Englannissa mäyräkoirat jaetaan kahteen kokoluokkaan painon mukaan. Mäyräkoiran virallisesti hyväksytyt värit ovat punainen, punakeltainen, keltainen, musta (tai tummanruskea) ruskein merkein sekä erilaiset merle- ja tiikeriväritykset. Suomessa merle- ja tiikerivärit ovat melko harvinaisia. Mäyräkoirilla on pitkähköt korvat ja suippo häntä.

• 

  Lyhytkarvainen mäyräkoira

• 

  Pitkäkarvainen mäyräkoira

• 

  Karkeakarvainen mäyräkoira

Luonne ja käyttäytyminen

Mäyräkoira on reipas, toimelias ja ystävällinen, mutta joskus varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Se on useimmiten hyvin itsepäinen. Sen metsästysvietti on selvä, myös vahtimisvietti on voimakas. Mäyräkoirat ovat tunnettuja suuren koiran luonteestaan. Se ei helpolla luovu saavuttamistaan oikeuksista tulla esimerkiksi sohvalle.

Harrastukset

Mäyräkoiria voidaan viedä koiranäyttelyihin, ja niiden kanssa voi harrastaa tokoa. Mäyräkoiraa voi käyttää myös metsästyskokeissa. Kokeet jakaantuvat luola- (Lut, Lume), ajo- (Mäaj) verijälki- (Mejä) ja vesiriistakokeisiin (Veri). Vanhan käyttökoirarodun voidaan todeta olevan jakautumassa näyttely- ja käyttölinjoihin. Mäyräkoiraa käytetään paljon luolametsästyksessä, mutta sitä voidaan käyttää myös maan päällä tapahtuvaan ajometsästykseen. Suomessa sitä käytetään metsäjäniksen, rusakon, ketun ja metsäkauriin metsästyksessä apuna. Myös metsäkauris ja joskus hirvi kuuluvat sen ajoeläimistöön. Suomessa metsäkauriin ajamiseen (haukkuen) soveltuvat alle 28 cm säkäkorkeuden omaavat koirat. Käytännössä puhdasrotuisista puhutaan tällöin vain mäyräkoirista.

Alkuperä

Muinaisesta Egyptistä on löydetty lyhytjalkaista koiraa esittäviä kaiverruksia. Nykyaikainen mäyräkoira on kuitenkin jalostettu Euroopassa ja siinä on piirteitä saksalaisista, ranskalaisista ja englantilaisista ajokoirista ja terriereistä. Ensimmäiset luotettavat maininnat mäyräkoirasta ovat 1700-luvun alkupuolelta. Varhaiset saksalaiset mäyräkoirat olivat nykyisiä suurempia (14-18-kiloisia). Mäyräkoiria käytettiin paitsi mäyränmetsästyksessä ja viihteellisissä, verisissä "mäyrätappeluissa", myös kettujen ja jänisten metsästämisessä, haavoitetun peuran jäljittämisessä sekä toisinaan jopa villisikajahdissa. Mäyräkoiria on pidetty hoveissa ympäri Euroopan; muun muassa kuningatar Viktorian kerrotaan olleen viehtynyt rotuun.

Huolimatta yleiseurooppalaisista juuristaan mäyräkoirat on liitetty usein Saksaan ja esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan aikana rotua käytettiin länsimaalaisissa pilakuvissa Saksan keisarikunnan symbolina.

Terveys

Mäyräkoirille voi tulla mäyräkoirahalvaus, joka on nimestään huolimatta mahdollinen varsinkin myös muilla pitkärunkoisilla koiraroduilla. Yleisempi nimi sairaudelle on välilevytyrä. Välilevytyrään sairastuneen koiran välilevymassa on jonkin trauman seuraksena pursunnut selkäydinkanavaan painaen siellä hermoja. Seuraksena voi olla täydellinen tai osittainen takaosan halvaantuminen. Hoitokeinoina käytetään kortisonia, B-vitamiinia, särkylääkkeitä ja täydellistä lepoa. Joskus joudutaan myös turvautumaan selkäleikkaukseen, jossa on omat riskinsä. Selkävikojen ilmentyessä sopii pohtia johtuvatko koiran vaivat liiallisesta syöttämisestä, ylipainosta, liikunnasta tai hyppyytyksen puutteesta.