Perheemme

Perheeseeni kuuluvat minä, mieheni ja 2,5v poikamme.

Pienestä pitäen minulla on ollut erilaisia eläimiä mm, kissoja, marsuja, koiria, hamstereita ja pupuja. Silloin ne olivat vain lemmikkejä kunnes vanhetessani minua on alkanut kiehtomaan eri eläinten kasvu ja kehitys vauvasta aikuiseksi, myös heidän persoonallisuutensa ja ennen kaikkea se kuinka niistä voikaan tulla nimensä veroisia otuksia. Itse saan elin voimaa eläimistä ja vaikka ne välillä voivat käydä hermoille levittävät he silti aina positiivista energiaa.

Aloitan Pitkäkarvaisen mäyräkoirani Sylyvin kanssa vuonna 2015 match show:t ja koiranäyttelyt, en ole ikinä ollut edes katsomassa seillaisia joten sen näkee sitten kummalle nousee ramppikuume, nyt alkaakin kouluttaminen siihen että osataan käyttäytyä. Olen käynyt kolme-neljä kertaa kissanäyttelyissä ihan vain vierailijana ja nyt ajattelinkin että voisin Maine coonini Steffen kanssa käydä edes kokeilemassa minkälaista kissanäyttely oikeasti on. Myös Maxin kanssa kaninäyttelyt kiinnostaa, niitä ei vain ole täälä lähellä missään. 

Aloitimme ystävänpäivän aikoihin uuden "harrastuksen" eläinten kanssa, käyn muutaman eläimen kanssa Koskenkorvalla sijaitsevassa vanhusten hoitokoti Tuulikellossa näyttämässä lemmikkieläimiä. Vanhukset pääsevät taas kokemaan koiran taikka kissan tai ihan minkä tahansa eläimen mitä mun eläintarhastani löytyy lämmön ja läsnäolon, se tuottaa iloa.

Animals

Tässä kohtaa kerron vähän eläimistämme ja heidän persoonallisuudestaan mitä olen tähän asti heiltä oppinut.

Ensimmäisenä tulee meidän diiva neitimme Ninja, hän on syntynyt loppukesällä 2010 jotenka tänä kesänä (2015) juhlitaan 5wee synttäreitä , Ninja on koko harmaa maatiaiskissa painaa tällä hetkellä 3,7kg, monet luulevat Ninjaa kolliksi kokonsa takia, ja vielä tiheä-paksu-tuuhea turkki saa näyttämään vielä isoommalta. Ninja muutti meille joulukuussa 2010, juuri sopivasti kun itsekkin olin muuttanut. Ninja on kova ääninen, aikaa ei saa hukata jos Ninja tahtoo pihalle.. Hän viihtyy sylissä ainoastaan siten että itse tulee syliin kerjäämään rapsutuksia ja rakkautta. Ninja on ulkoileva kissa ja kesällä ei paljoa sisällä näy kuin kääntymässä ja esittelemässä metsästys aarteitaan, on kova vahtimaan reviiriään, ja talvisin ainakin useasti tehdään niin että vingutaan pihalle, mutta mennään vain oven suuhun tarkistamaan onko kaikki okei.  Ninjan tuntomerkkinä on oikeassa silmässä näkyvät ruskeat täplät, muuten Ninjan silmät on kellertävän vihreät.

 Vili-Elviira tuli 2 viikkoa ennen kuin Ninja saapui meille joulukuussa 2010, eli ovat Ninjan kanssa ns "kaksosia" ikäeroa ei taira olla kuin muutama viikko, ja Vilikin painaa 3,7Kg, häntäkin luullaan monesti kolliksi kokonsapuolesta ja tietysti kun nimikin on Vili. Vili-Elviira sai Vili nimensä mieheltäni koska hän sanoi kissan näyttävän Vililtä, minun oli pakko keksiä perään tyttö nimikin, mutta Viliksi häntä kutsutaan. Vili on laivakissa pentueesta, mutta hänellä ei ole laivakissalle kuuluvaa ylimääräistä varvasta vaan ihan normaalit tassut. Kun menin Viliä hakemaan Pömpelimäen kotieläintarhasta, niin Vili valitsi minut omakseen, muut pennut ja kissat menivät kiireen vilkkaa keittiöön kun ruokapurkki avattiin, mutta Vili jäi syliini leikkimään hupparista roikkuvilla naruilla. Vilistä tulikin oikein syli vauva ja rakastaa olla sylissä ylikaiken ja on oikein räsynukke, ei pistä pahaksi yhtään jos pienemmät ihmiset ottavat vähän syliin. Harmikseen Vili sairastui noin kaksi vuotta sitten todella pahaan korvatulehdukseen, joka vaurioitti päätä niin että pää jäi pysyvästi vinoon asentoon oikealle puolelle, mutta se ei Vili-tytön menoa haittaa yhtään, samallalailla metsästetään jyrsiöitä kuin lintuja ja tuodaan iloisena näytille, ja vielä leikitäänkin ehtoisin paljon, Vilin lempi leikkipaikka on poikani syöttötuolin sisällä.

Pitkäkarvainen mäyräkoira naaras nimeltään Sylyvi saapui meille marraskuussa 2014. Hän on syntynyt 12.09.2014. Sylyvi on sijoituskoira joten kasvattaja teettää hänellä 1-2 pentuetta. Sylyvin nimestä oli meillä pieni kärenvääntö mies väen kanssa, kun itse olin ajatellut että hänestä tulee Amanda mutta mies ja poika halusi siitä Sylyvin ja jossain vaiheessa itsekkin aloin kutsumaan häntä Sylyviksi joten nimi jäi pysyvästi Sylyviksi. Hän on iloinen ja energinen pentu, mutta myös alistuva ja tottelevainen, vielä on vähän opeteltavaa sisäsiistiksi mutta homma alkaa jo sujumaan kun Sylyvi pääsee pihalle juoksuremmiin. 2015 alkaakin sitten meidän ensimmäiset match show:t ja koiranäyttelyt, saas nährä kummalle iskee rimakauhu.

Aloitin lokakuussa 2014 sijaiskotitoiminnan Ssesylle (seinäjoenseudun eläinsuojelu yhdistys) sieltä meille tulikin heti kaksi erittäin kaunista kilppari narttua, emä alle 3 vuotias ja pentu alle 1 vuotias. Kissat olivat meillä 4kk kunnes kilppari emo pääsi uuteen kotiinsa. Päätimme pitää MSR:n itsellämme eli hänen kokonimensä on Mini-Skidi-Rääppöö ja nimensä veroinen MSR onkin kokonsa puolesta ei ole paljoa kasvanut kun meille tuli, emme malttaneet luopua hänestä kun MSR:stä ja Sylyvistä tuli parhaat kaverit. MSR on myös erittäin kova kehräämään, jos hän olisi ollut kolli niin nimeksi olisi sopinut hyvin Tuhina-Petteri ja miukua taas ei meinaa osata vaan pitää välillä kurnutus ääntä kehräyksen lomassa. MSR oli aluksi sellainen joka ei paljoa sylissä viihtynyt mutta steriloinnin jälkeen siitä tuli oikein sylivauvva ja varsinkin siinä kohtaa kun teet jotain koneella tai kännykällä tulee puskemaan, ja kova äänisen kehräyksen lomassa ei kyllä ajatus kulje ittellä.

20 vuotias punakorvakilpikonna Irmeli muutti akvaarionsa kanssa meille joulukuussa 2014. Irmeli on syntynyt vuonna 1994, jotenka tänä vuonna saa juhlia hänen 21 vuotis synttäreitä. Irmelin hankinta lähti siitä kun mies oli luvannut pojallemme hamsterin tai jonkin muun jyrsijän. Itse aloin asiaa ajattelemaan ja tulin siihen tulokseen jotta kilpikonna olisi erittäin mahtava eläin pienelle pojalle joka on myös kasvavassa iässä, tokikin käytännössä Irmeli on minun hoidettavana mutta silti pojan lemmikki myöskin. Irmeli löydettiinkin aika pian ja kaukaa sitä ei onneksi tarvinnut hakea, melkeinpä naapuri kunnasta. Irmeli on erittäin kiehtova eläin, tykkää uiskennella altaassa mutta tykkää myös olla todella paljon lattialla seikkailemassa ja kiipeilemässä lelujen ja tyynyjen päältä. Sylyvin kanssa samassa pedissä nukkuvat useasti, ja lemppari paikka on takan edessä kun on valakia. Irmeli asustelee nyt 250L altaassa joka on minimi yhdelle konnalle, itse olen suunnitellut rakentavani Irmelille kesällä 2015 puutarhaaltaasta uuden "asunnon" sellaisen missä pääsee myös kiipeämään tasanteelle ja on paljon uima tilaa. Nyt on ollut akvaariossa korkkipuusta valmistettu tasanne ja kivistä tehty tasanne, mutta kummatkaan tasanteet eivät kelvanneet eikä Irmeli niihin kiivennyt itse ollenkaan.

Uusi vuosi 2015 alkoi ja aloin innostumaan akvaariosta mitä olin jo vuosia sitten miettiny ja tammikuun 16pvä sen sitten päätin toteuttaa hankkimalla pienen Seeprakala parven jonka jälkeen milijoonakalat, intiaaninsulat, kupari-ja täplämonniset ja juovanuolimonnit. Alku vaiheessa ei ollut akvaariossa kehumista, mutta sitten kun kaveriltani sain halvalla 60L akvaarion ja loput tarvikkeet löytyi tori.fi:n kautta edullisesti, alkoi akvaario näyttämään jo silmäänkin mieleiseltä sisustuksen suhteen. Kun akvaarioharrastuksesta oli kulunut noin kuukausi huomasin miljoonakalojen lisääntyneen, sitten ajattelinkin että hommaisisin toisen akvaarion muille kaloille ja antaisin miljoonakalojen olla ihan omassa akvaariossaan muutaman monnin kanssa. Elikkäs nyt löytyy 85L akvaario jossa sulat ja seeprat + monniset majailee ja miljoonakalat jäivät ekaan 60l akvaarioon. Ja nyt poikasia on pian tulossa lisää vaikka entisetkään ei ole ehtineet paljoa kasvamaan. Minulta löytyy vielä 30L akvaario jota käytetään poikasaltaana, pari kertaa ollut nyt käytössä seeprakaloilla mutta huonoin tuloksin, kun ei ole poikasia saanut. Kesällä 2015 jos Irmelin uuden altaan rakentaminen toteutuu saavat miljoonakalat Irmelin 250L altaan käyttöön, olen ihan hullaantunut noihin miljoonakaloihin ovat upean värisiä yksilöitä.

Jaavan riisipeipp Papi Pedro Lorenzon tarina alkoi kun menin selaamaan  apula:n sivustoa jota usein käyn katsomassa, törmäsin sielä Papin ilmoitukseen ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Olin aijemmin jo haaveillut linnusta ja miettinyt undulaattia mutta mies tyrmäsi idean. Mutta tämä Jaavan Riisipeippo albiino oli jotain niin houkuttelevaa että otin myyjään yhteyttä ja hetken rupatteluamme sovittiin jo päivästä koska Papin tulen hakemaan. Papi tuli meille helmikuun 2015 lopussa, hän on syntynyt vuonna 2011. Nyt ei ole ehtinyt vielä kauaa Papiin tutustua, mutta ensi vaikutelma on erittäin positiivinen, Papi lauleskelee päivät välillä hitaammin ja välillä kunnon laululla. Vastailee vihellyksiin mutta kun valot sammuu makkarissa alkaa hiljaisuus ja vasta kun aamulla verhot aukeaa alkaa toimittaminen. Haaveenani olisi saada Papille morsian ja muita lintulajeja kaveriksi.

Belgianjätti uros Maxi muutti meille helmikuun 2015 viimeinen päivä, hän on syntynyt jouluaattona 2014. Maxi on ollut meillä nyt kuukauden verran joten hän on ihan uusi tuttavuus mutta hänkin osottautui heti juuri oikeksi pupuksi ja lemmikiksi. Maxia kun menimme koko perheen voimin hakemaan, tuli hän heti ensimmäisenä syliini ja olin siis varannut harmaan uros pennun ja sielä kolme harmaata poikaa oli. Kaksi olivat enempi asfaltin harmaita kun taas Maxi oli tasaisen harmaa aivan kuten Ninjakin tokikin vaaleampi. Rakastuin siihen heti ja ajattelin että tuo on meidän ja samassa se hyppäsi syliini, joten se valitsi meidät myös. Auto matkalla välillä kun Maxia silittelin puski hän päällään samallalailla kuin kissat mikä oli tosi suloista. Uuteen kotiinsa tutustui hyvin ja löysi jo oman paikkansa. Noin vuoden päästä olisi tarkoitus löytää Maxille jätti morsian ja alkaa kasvattamaan Belgianjätti pupuja.

Uusin tulokkaamme on vielä tulossa, eli huhtikuussa 2015 meille saapuu Maine coon uros pentu Steffe. Olen aina haaveillut oranssisesta Maine cooni kissasta ja nyt se pian toteutuu. Steffestä lisäilen tietoja myöhemmin.