Tuulikellossa
13.02.2015
Olin joskus huomannut uutisissa kuinka vanhuksia käydään viihdyttämässä eläinten kanssa ja siitä sainkin idean että voisin tälläistä palvelua itsekkin harrastaa, otin yhteyttä Koskenkorvan hoitokoti Tuulikelloon sähköpostitse ja sainkin aika pian soiton sieltä ja sovittiinkin päivä kun menen mäyräkoirani ja kilpikonnani kanssa sinne. Ensimmäinen sovittu päivä peruuntui pojan sairastumisen takia ja uusi tapaaminen sovittiin 13.02 juuri sopivasti ennen ystävänpäivää.
Menin Tuulikelloon 12:00, 5kk ikäisen pitkäkarvaisen mäyräkoirani Sylyvin kanssa ja pian 21 vuotta täyttävän punakorvakilpikonnani Irmelin kanssa.
Hoitokodin asukkaat eivät tienneet tulostani muutakuin sen verran että heitä odottaa yllätys ja mukava yllätys olikin kun Sylyvin ensimmäisenä näkivät, heti oli jo yksi mummeli viemässä Sylyvin itselleen. Irmeliä kuljetin styroksisessa kylmälaukussa ja kun otin Irmelin esiin oli ilmassa havaittavissa pientä jännitystä, kukaan ei ollut ennemmin kilpikonnaa livenä nähnyt. Ekassa paikassa kertoilin eläimistäni ja pari asukasta uskaltautui antamaan Irmelille muutaman muikun, itseäni vähän jännitti kuinka Irmeli suhtautuu syömään pesuvadissa evästä, kun kotona on isoo ruokailuastia sille, mutta hyvin ruoka sieläkin maistui.
Jonkin ajan kuluttua menimme Tuulikellon toiseen rakennukseen ja sielä odotti komea rivi vanhuksia miettien mikä yllätys heitä odottaa. Yleisö oli mahtava ja kyselyitä tuli mukavasti, joihinka vastasin parhaani mukaan. Toisessa paikassa Sylyvi alkoi jo tuntemaan hieman levottomuutta kun joutui olemaan flexin päässä, eikä päässyt kunnolla tutkimaan jokaista nurkkaa. Seuraavaa kertaa odotellessa ehkä silloin menemme Papin ja Maxin kanssa tervehtimään asukkaita.
